Kulttuuria ja kasveja

 
Jatkoin hiljattain Museokortin voimassaoloaikaa vuodella eteenpäin. Pitihän sitä sitten käydä vinguttamassa, kun monia mielenkiintoisia näyttelyitäkin on Helsingissä jälleen tarjolla. Aloitin Kiasmasta, jonka käytävät tuntuvat minusta joka kerran yhtä hienoilta. Etenkin, kun lähes aina saan kulkea niitä ihan itsekseni. Muut ajelevat hisseillä.

Nina Beier: Women & Children

Kurkistin Kiasman ikkunasta Mannerheimin patsaan suuntaan ja huomasin rakennuksen viereisessä vesialtaassa kuvan taideteoksen. Ihmekös, etten ole aiemmin taideteosta huomannut, sillä tämä tanskalaisen Nina Beierin teos on muuttanu tuohon New Yorkista toukokuussa 2024. 

Kiasmassa menin katsomaan lähinnä 9.10. avautunutta Emma Ainalan (s.1989) näyttelyä Like a Prayer. Esittelylehtisen mukaan Ainalan yksityiskohtaisissa öljyvärimaalauksissa on viittauksia populaarikulttuuriin, muotiin ja taidehistoriaan. 

Alku oli varsin tyyntä, kun sali toisensa jälkeen avautui verhojen alta ilman ainoakaan teoksen näkymistä. Kuhunkin saliin astuessa ja tauluja katsellessa olo olikin aika hämmentävä. Perässäni tuli perhe kolmen lapsensa kanssa. Pienin istui vielä rattaissa, mutta kaksi alakouluikäistä tyttöä puhkesi vuolaisiin kysymyksiin sillä seurauksella, että perhe katosi hyvin pian Kiasman muihin kerroksiin.

High Maintenance

Työt ovat värikkäitä, yksityiskohtaisia. Ensimmäisenä mieleen tuli naivismi, mikä viittaa enemmän kuvien esitystapaan kuin sisältöön.

Ophelia

Arvostan taiteilijan luovuutta ja kekseliäisyyttä. Sen sijaan en ole erityisen innostunut maalausten sisällöstä. Pää kainalossa, punaisena hehkuvat silmät, eläin ja ihminen samassa kropassa. Hämmentävää.

Spring Cacophony

Surrealismi lienee hyvä termi näille maalauksille. Noituutta, vampyyreja, mytologiaa, unenomaisuutta, kitschiä, väkivaltaakin. 

Twinning

Valley of the Dolls

Valitsin tähän juttuun kuvat kevyemmästä päästä. Nämäkin antavat hyvin käsityksen siitä, millaisia maalaukset kaikkinensa ovat. Aivan varmasti teokset puhuttelevat monia positiivisessa mielessä. Minulle maailma on tällä hetkellä muutenkin jo riittävän kaoottinen, etten enää sekasortoa taiteessa kaipaa. 

Lukevana ihmisenä en voinut ohittaa Postitaloon muuttaneen kirjakauppa Rosebudiin tutustumista. 

Rosebudissa on kirja poikineen eli sieltä löytää muutakin kuin syksyn myydyimmät romaanit. Tietokirjallisuuden valikoima on kattava. Samoin kirjoja löytyy muillakin kielillä kuin suomeksi. Rosebudilla on useita liikkeitä Helsingissä, mutta Postitalossa on suurin valikoima.

Ensimmäisenä sisäänastuessa Postitalon suojellun postisalin valaisimet herättivät ihastusta. Vuosia kadoksissa olleet Paavo Tynellin valaisimet löytyivät sattumalta talon remontin yhteydessä kellarista.

Salissa on myös Kalervo Kallion veistämä naisfiguuri, jonka mallina sanotaan olleen Kalervo Kallion isoäiti. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909-1969) on presidentti Kyösti Kallion poika. 

Aurinkoisen päivän ratoksi päätin kiertää katsomassa Töölönlahden istutuksia. Staran väki oli parhaillaan poistamassa kesäkukkia.

Iso siirtolava oli pullollaan mm. daalioita. Kysyin Staran työntekijältä, menevätkö daaliat kompostiin? Kyllä menevät kuulemma. Aiempina vuosina juurakoita on talvetettu, mutta se on osoittautunut hankalaksi. Etenkin, kun määrät ovat suuria. Olisin saanut ottaa lavalta tai juuri maasta nostettuja juurakoita itselleni. Kieltämättä houkutteleva tarjous, mutta kaupunkiasuun sonnustautuneena bussimatkalaisena päädyin jättämään siirtolavan tonkimatta. 

Istutuksissa on paljon monivuotisia kasveja, joista moni alkoi jo olla talviasussaan. Kuukausi pari sitten olisi ollut huomattavasti enemmän katseltavaa. Puhumattakaan keskikesästä.

Köynnösistutuksiakin on useampi. En ryhtynyt tekemään tarkempaa tutkimusta, mutta ainakin kärhöjä noissa on.

Hakasalmen huvila näyttää joutuneen suurempien kulttuurirakennusten ahdistamaksi. Onneksi sille on jätetty pala puutarhaa ympärilleen.

Pääradan raiteiden suunnassa, Töölönlahden istutusalueen toisella laidalla kannattaa myös käydä kasvillisuutta ihmettelemässä. Pahoittelen kuvan laatua, mutta tarkoitus oli ikuistaa korkeaksi kasvaneet heinät. Jälleen kerran tuumin, että heiniä voisi käyttää enemmän myös omassa puutarhassa.

Entä tämä pienikokoinen pensas! Loimuaa kurjenpolvien keskellä kuin viimeistä päivää. Mikä palo, vau!

Veikkaan kyseessä olevan pallesorvarinpensas. Saa korjata, jos olen väärässä. Tätä kasvia olen pohtinut omaan pihaan, mutta jostain syystä aikomus on jäänyt toteuttamatta. Nyt jäi kutkuttamaan taas ja vahvasti.

Kurjenpolvien runsaus ja rehevä kasvu sai minut kiertämään niitä kerran jos toisenkin. Olisiko tuo sininen Rozanne?

Entä pinkki kurjenpolvi. Mikä on tuo tummasilmäinen kaunotar nimeltään?

Villiviini vyöryy punaisena Hakasalmen huvilan muurin yli.

Töölönlahden kasvien hienoutta ahmittuani suunnistin Stockalle. Tarkoitus oli katsastaa, löytäisinko uuden käsilaukun. Olihan siellä merkkilaukkuja pilvin pimein. Minkä tahansa laukun nostin lähempää tutkimista varten, hintalapun 495 € lävähti silmille. Saamani lahjakortti ei olisi riittänyt kuin alkupalaksi mihin tahansa näkemääni laukkuun. Taidan olla halpa sielu, mutta ei vaan kantti kestänyt ostaa ainuttakaan laukkua. Enkä edes nähnyt sellaista laukkua, jonka olisin varauksetta käyttööni halunnut. 

Laukun suhteen kävi kuitenkin tuuri. Löysin toisesta paikasta kotimaisen yrittäjän, vuonna 1891 perustetun A.Erikssonin valmistaman nahkalaukun, joka miellytti sekä silmää että kukkaroa. Parasta, että laukkuun mahtuu tavanomaisten käsilaukkutavaroiden lisäksi minijärkkärini, jota kuskaan mukanani. Yhdellä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, että paras kamera on se, joka on mukana. Tätä viisasta neuvoa koitan noudattaa.

Jätin Stockan ja kävelin Espan puolelle, Cafe Esplanadiin. Tämä 1994 perustettu kahvila avattiin uudelleen kesällä 2025 pitkän remontin jälkeen. Gasellin korttelissa sijaitseva kahvila sai hienon laajennuksen katetulle sisäpihalle. 

Tapasimme käydä Cafe Esplanadilla mansikkakakulla veljentytön synttärien kunniaksi aina ennen lahjaksi antamaani Suomenlinnan kesäteatteriin menoa. Nyt Siiri opiskelee lennonjohtajaksi, emmekä ole aikoihin mansikkakakkukahveja käyneet nauttimassa. Sen sijaan kahvilan lounassalaatti on oikein hyvä valinta. Sen kävin nytkin syömässä.

Lounassalaatin jälkeen olikin hyvä hetki suunnistaa kohti Kamppia ja kotiin vievää bussia. Työteliään viikon jatkeeksi toivon sateetonta viikonloppua, jonka haluaisin viettää vaihteeksi oman puutarhan parissa.

Puutarhapuunaaja pulisee

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

 

Kiirehdin sunnuntai-iltapäivällä kameran kanssa pihamaalle, sillä mustat pilvet vyöryivät uhkaavasti lähemmäs. Sadetta ei ollut luvassa, mutta niin vain jouduin kesken retkeni pelastautumaan pisaroilta sisälle.

Rastaat ovat tyhjentäneet kiitettävällä vauhdilla pensaat ja puut marjoista. Suurella innolla ne ovat myös möyhentäneet multaa ja katteita pitkin käytäviä ja polkuja. Myös muutamissa paikoissa istutusalueita reunustavia turveharkkoja on nokittu ahkerasti. Etsivät varmaankin harkkojen uumeniin piiloutuneita hyönteisiä.

Aronia

Aronioista suurin osa on jo varsin paljaita ja lehtiä on enemmän maassa kuin oksilla. Lähikuva yhdestä aroniapuskasta näyttää, kuinka hienosti ruskasävyt lehtiin muodostuu. Punaisuus hiipii lehden laidoilta kohti keskustaa, kunnes koko lehti on vaihtanut väriä.

Hydrangea 'Vim's Red' - Syyshortensia

Tavallisesti yksi eniten kuvaamiani kohteita syksyisessä puutarhassa on ollut syyshortensia 'Vanille Fraise'. Tänä vuonna 'Vim's Red' on vienyt voiton hortensioiden ruskavärikisassa ja päässyt täten kuvakimarani kärkeen. Koko puska kukki ennätysrunsaana. Väri alkoi jo melko varhaisessa vaiheessa muuttua aina vain viininpunaisemmaksi. Joidenkin kasvien osalta ei niitä istuttaessa osaa edes kuvitella, miten hienoja niistä ajan mittaan kehkeytyy. 'Vim's Red' on vienyt sydämeni mennen tullen.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Monilla ihmisillä on oivallinen taito luoda hienoja kasviyhdistelmiä niin värien kuin muotojenkin suhteen. Minulla tällaista taitoa ei ole, mutta joskus sattuma hoitaa senkin asian puolestani. Näin on näköjään käynyt Kiemurapenkissä. Komeamaksaruohon naapurina kasvanut harmaakäenkukka ( Lychnis coronaria 'Oculata') on kasvattanut kivan lehtiruusukkeiden rykelmän. Osa noista kukkikin kesän aikana. Leikkasin kuihtuneet kukkavarret pois niiden kaatuillessa nurmikon puolelle. 

Cornus alba - Korallikanukka

Alapihan puskanurkassa kasvaa naapurin puolella valtava korallikanukka. Yleensä saan ihailla sen kauniita kukkia kesän aikana. Tänä vuonna kukkia oli vain muutama. Mutta syysväri korallikanukalla on todella hieno. 

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Koristeomena 'Musta Rudolf' kuuluu pihani ykkösluokkaan. Tällä tarkoitan sitä, kuinka tärkeä ja mieluisa kasvi se minulle on. 'Musta Rudolf'in lehdet ovat koko kasvukauden tummat. Kesällä niihin tulee häivähdys vihreää, mutta yleisnäkymä on silloinkin enemmän purppurainen. Ruska-aikaan purppuraisuus syvenee ja pikkuruiset "omenat" näyttävät söpöiltä pensasmaisen puun oksilla. 

Rubus arcticus - Mesimarja

Mesimarjaa sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Aluksi istutin mesimarjat lavakaulukseen, jossa ne viettivät pari vuotta valloittaen samalla koko lavakauluksen. Mesimarja on tehokas leviäjä, joten napsin siitä taimia istuttaen niitä maanaluskasveiksi pariin-kolmeen paikkaan. Kuvassa Ruusupenkissä, pensasruusujen alustalla kasvavat mesimarjat ovat vaihtaneet syysasuun. Joukossa näkyy vihreinä sormustinkukkien ja lemmikkien taimia.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Kiiltotuhkapensaan ruskakuvia olen tainnut julkaista jo liikaakin. Tämä asuu alapihan puskanurkassa, vastapäätä naapurin korallikanukkaa. Tuhkapensaalla on aronian kanssa samanlainen tapa vaihtaa syysväriin. Puna lähestyy vihreää keskustaa laidoilta käsin. Osaa se näköjään oranssillakin lehtiään somistaa.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajaa olen kuvannut kokonaisena. Niin Huoltopihan kuin alapihan Vapaapenkinkin yksilöitä. Otinpa sitten tämän lähikuvan, jotta sain tuurelle ominaisen syysvärin paremmin esille. Puu on nimittäin aloittanut lehtiensä varistamisen, joten kiireesti piti lehdet kuvata.

Tuurenpihlaja on mainio ruskakasvi. En ihan ymmärrä värin syntymisen perusteita, sillä Huoltopihan tuure on aina huomattavasti aiemmin ja isommin oranssinen. Sen kasvupaikka on talomme päädyn ja naapurin autokatoksen ansiosta suojaisa. Valoa puu kyllä saa yhtä paljon kuin alapihan avoimella paikalla kasvava tuure. 

Kaivoin blogistani jutun lokakuulta 2018, jolloin näin tuurenpihlajan loiston kyläkävelylläni. Rakastuin tuureen, jonka seurauksena istutin omani seuraavana keväänä alapihalle ja toisen hiukan myöhemmin Huoltopihalle. 

Ikkunanäkymä 3.10.26

Ikkunanäkymä olkoon kuvitusta sille, että sain vihdoin pestyä kaikki talon ikkunat. Huh, mikä homma. Siinä meni viikonloppu ja vähän maanantaitakin. Jokaisessa talomme ikkunassa on kuusi pintaa. Isoja ikkunoita on 6, keskikokoisia 4, ovi- ym. ikkunoita 2 ja pieniä ikkunoita vessassa, pesuhuoneessa, saunassa, varastossa ja autotallissa yhteensä kuusi. 

Eikä riitä, että avaa ja sulkee ja pesee lasit. Sen lisäksi on putsattava sälekaihtimet, karmit ja ikkunalaudat. Sekä tietenkin siirrettävä ensin kaikki tavarat pois ikkunalaudoilta ja ikkunoiden läheisyydestä. Kun ikkunanpesun jäljet on siivottu, on myös tavarat palautettava paikoilleen. 

Uhkaan vuosi toisensa jälkeen ostaa ikkunanpesun ammattilaisilta. Kunhan ensin lakkaan köyhtymästä. Onneksi suurin urakka on yleensä vain kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Pihan puolen ikkunoiden ulkopintoja pesen kyllä useamminkin. Se on kohtuullisen nopea ja helppo homma, kun pitkien varsien avulla ikkunat pääsee pesemään pihalta ja terassilta käsin.  

Huomioin ikkunanpesun tarvitseman ajan laittamalla uuniin valmistumaan tartifletten. Idean tähän alppien perunaruokaan keksin löytäessäni saksalaisesta Liiteristä kokonaisen Replochon-juustokiekon. Joskus Replochonia saattaa löytää kaupasta pikkuisina kolmioina, mutta kokonaisen kiekon löytyminen oli kohdallani ensimmäinen kerta. 

Olen tehnyt tartifletteä aiemminkin linkin takaa löytyvällä ohjeella. Replochon-juuston olen välillä korvannut esim. Camembertillä tai briellä. Myös raclette-juusto käy. 

Naapurin Marit on jo kahdesti tuonut minulle suppiksia. On se vaan hienoa, että lähellä asuu sienestävä naapuri, joka mielellään ilahduttaa myös minua antimillaan. Maritin tuomat suppikset olen ryöpännyt nopeasti ja laittanut pakkaseen odottamaan esimerkiksi sienirisottoon pääsyä.

Lonicera x hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Mediassa on uutisoitu useaan kertaan uudesta tavasta jättää syyslehdet puutarhoissa haravoimatta. Pari ihmistä on jo minullekin sanonut, kuinka kaltaiseni puutarhapuunaaja saa jatkossa laiskotella vaikka kirjan äärellä. 

Ihan näin se ei kuitenkaan ole. Haravointia voi toki vähentää, kuten olen jo vuosien ajan tehnytkin. Sen verran näytän haravaa alapihan nurmialueilla, että vedän pudonneet lehdet kanttausurista numikolle. Tämän jälkeen huristan ruohonleikkurilla kasojen yli pariinkin kertaan. Jos silppua tulee paksu kerros, haravoin osan pensaiden alustoille ja istutusalueille. Osan vien kompostiin. 

Aronian lehdet maassa.

 

Aivan viimeiset puista pudonneet lehdet jätän nurmikolle tai ajan ne vielä kerran silpuksi säästä riippuen. Yläpihalla nurmikkoa ei ole. Hiekkakäytäviltä lehdet on haravoitava. Osan haravoin käytäviltä istutusalueille ja täälläkin puiden ja pensaiden tyvelle. Osan kerään paikkaan, jossa voin ajaa ne silpuksi ruohonleikkurilla. Ja haravoida silpun sitten istutusalueille. 

Piha täynnä vaahteraneniä.

 

Kukin saa olla puutarhansa syystöiden suhteen juuri niin laiska, kuin huvittaa. Itse tykkään pihalla puuhailusta, haravoimisesta ja puutarhan talvikuntoon laittamisesta. Ymmärrän hyvin luontonäkökulman, jota koitan omissa toimissani parhaani mukaan toteuttaa. Valtaisa vaahteranlehtihyökkäys joka syksy on asettanut pihallemme omat norminsa, joita ei voi laiskuuteen vetoamalla laistaa. Tai voi, mutta sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
 

Clematis 'Purple Dream'

Puuhakkaita syyspäiviä värikkäässä luonnossa!

Puikot ovat kilisseet

 
Edellinen neulepäivitys (15.9.) päättyi kuvan tilanteeseen, jolloin korissa toinen sukka oli vielä keskeneräisenä. Pian se valmistui ja sen jälkeen muutama muukin sukkapari.

Harva se ilta mietin, mitä muuta kuin sukkia voisin kutoa. En ole kyllästynyt kutomiseen, en edes sukkien kutomiseen. Kaipaan silti vaihtelua. Lämminverisenä käytän todella vähän villapaitoja. En siis näe järkeväksi kutoa niitä. Huiveista tykkään, mutta kummasti ne solahtavat kaulasta autossa pelkääjän penkille. Tai viettävät aikansa ulkovaatekaapin hyllyllä. Pipoja kyllä käytän talvella. Ehkä siis kudon jossain vaiheessa itselleni uuden pipon, tai kaksikin. Kiva valita takin väriin sopiva pipo.

Aloituskuvan korin keskeneräinen sukkapari on tässä valmiina. Olen mieltynyt tuohon 7veikan Raita-langan 939 Syysaamu värimaailmaan. Näissä sukissa yksivärisenä lankakumppanina on 283 Hapero.

Toisen Raitalankakerän yhdistin tummanruskeaan 064 Korvasieni. Näissä sukissa resorissa on 52 silmukkaa ja resorin jälkeen lisäsin neljä silmukkaa, jolloin puikkoa kohden silmukoita on 14. 

Kuvassa sukka ei näytä kovin suurelta, mutta koko on 42-43. Tapaan ehkä liikaakin kutoa pienijalkaisille, vaikka tilastojen mukaan Suomessa yleisin naistenjalan koko on 39. Tavoitteena on syksyn mittaan kutoa isompikokoisia sukkia.

Nämä sukat on kudottu Lankavan Lysti-langasta. Värinä viininpunainen 873. Mallineuleena 1-2 krs: kaikki oikein, 3-4 krs: 2 o 2 n.

Lysti-lanka on minusta hyväntuntuista lankaa, jota on mukava kutoa. Lysti vastaa vahvuudeltaan 7veikkaa. 

Näiden sukkien varsi on House Kuvio 82141, jota löytyi vajaa kerä laatikosta. Yhdistin siihen Novitan 7veikka punaisen, joka on joulunpunaisen ja viininpunaisen väliltä. Tuoreimmassa värikartassa lanka löytyy numerolla 587 Karpalo.

Toukokuussa kudoin House Kuvio-langasta säärystimet, joihin oli tarkoitus tehdä villasukat resorivärillä.

Nyt sain nuo harmaat sukat tehtyä. Ihan perinteinen nilkkasukka, joka kelpaa jalkaan ilman säärystintäkin.

Kuvan säärystimet tein Lankavan Lysti-ohjeella. Lankana käytin beigen väristä (2138) MyHome-lankaa, jota ostin Cittarin tarjouksesta 3 kerää (á 150 g) kympillä. 

MyHome -langan koostumus on 75 % villaa 25 % polyamidia. Se on pehmeämpää ja liukkaampaa kuin Novitan 7veikka tai Lankavan Lysti. Minun on vaikea saada MyHome-langasta tasaista jälkeä, kun se tuntuu juoksevan hyppysistä omia aikojaan. Lisäksi puutarhatöistä kiukustunut sormien nivelrikko hankaloittaa kunnon pidon saamista puikoista ja langasta.

Lysti-säärystimien kuvio on helppo ja kiva kutoa.

Sainpa vielä sopivasti perjantai-iltana valmiiksi kuvan raitasukat. Lankana näissä 7veikan punainen 587 Karpalo ja 7vRaita 983, jossa on samaa karpalon punaista. Silmukoita on 3.5:n puikkoa kohden 14 ja sukan koko jotakuinkin 42. Maltoin siis kutoa tavoitteideni mukaisesti reilumman kokoiset sukat.

Kaupoissa on ollut hyviä lankatarjouksia, joihin olen sortunut toisenlaisista aikomuksista huolimatta. Toisaalta on hyvä, että kotona on jonkinlainen lankavarasto. Ei tarvitse sitten idean putkahtaessa lähteä kauppaan ajamaan. Lähikaupoissa toisessa on muutamia keriä 7veikkaa ja toisessa Kaupunki-lankoja. Jos jotain tiettyä haluaa, sitä harvemmin lähikaupasta saa. Eikä ainakaan edullisesti. Sen olen jo oppinut, että samaa väriä kannattaa heti ostaa kaksi kerää. Mikäli kutoo sukkaan vähänkin pidemmän varren, loppuu 100 gramman kerä usein kesken. 

Keskiviikkona alapihan tuurenpihlaja loisti ilta-auringossa. Nyt siinä on huomattavasti vähemmän lehtiä.

Uuden sukkaparin ensimmäinen on jo puikoilla kantapäävaiheessa. Tiedänpä, mitä antaa joululahjaksi yhdelle jos toiselle.