Kesäkuu alkoi

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

 

Mihin se toukokuu oikein hurahti? Viikonlopun aikana siirryttiin sujuvasti keväästä kesään eli nyt eletään kesäkuuta. Sääkin lämpeni mukavasti öitä myöten. Tiistaiaamuna kasvihuoneen mittari näytti yöllä olleen alimmillaan +10.5, mikä ilahduttaa. Edellisen viikon aikana yölämpötila painui joka yö +5 asteeseen. Kasvariasukkailla on ollut tuplaharsoteltat. Muutaman viime yön aikana ne lämmittivät vain ulkoseinustoilla. Tänään otin harsot kokonaan pois, jotta pitkiksi venyneet tomaatit ja kurkut voisivat ojentaa selkänsä suoriksi. Harsoteltassa ne joutuivat vähän liikaa kumartelemaan.

Phlox subulata 'Candy Stripes'

Pihalla on riittänyt tekemistä. Meillä kasvaa pihasyreenejä neljässä paikassa. Kolmessa niistä oli yksi tai useampi runko kuollut pystyyn. Se ei ole tavatonta, mutta ehkä viime talvi koitteli myös syreenejä enemmän. Kaadoimme Ukkokullan kanssa pois kaikkiaan kuusi runkoa. Nyt ne pitäisi vielä pätkiä ja oksat hakettaa. 

Spiraea chamaedryfolia -  Idänvirpiangervo

Olen laittanut jonkin verran kesäkukkia. Ostettuja ja itse kasvatettuja. Kesäkukkiin saa uppoamaan vinon pinon seteleitä, vaikka niitä ei mielimäärin hankkisikaan. Runsas viikko sitten ajelin Karkkilaan, Sundströmin Puutarhaan, koska halusin tänäkin kesänä mesiherttalehteä. Sitä ei kovin moni puutarha tunnu kasvattavan.

Muuten kesäkukkien kanssa kävi, kuten joka vuosi. Paperille laitetut suunnitelmat haihtuvat puutarhamyymälän ovesta ulos kaikkia ihanuuksia katsellessa. Rusta on selvästi parantanut kesäkukkiensa laatua ja niistä pidetään parempaa huolta. Ainakin minun käymissäni myymälöissä. Naapurikylän Tokmannin paahteisella parkkipaikalla oli rullakko poikineen täynnä amppeleita ja jos jonkinlaisia kesäkukkia. Mahtaako niitä kukaan ehtiä tarpeeksi kastella ja hoitaa?

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Omassa pihassa kaikki kukkii ja rehottaa. Kulkiessa ja katsellessa herää kysymys, jääkö mitään kukkivaa heinä-elokuulle? Varmasti jää, vaikka ankarasta kuivuudesta huolimatta kaikilla kasveilla näyttää olevan hurja hoppu näyttää parastaan juuri nyt. Joo, eipä ole pilvet liikoja sadelasteja antaneet. 27.5. vettä tuli jonkun aikaa oikein kunnolla. Sen ansiosta kolme 220 litran sadevesitynnyriä täyttyivät piripintaan. Yksi niistä on jo tullut ammennettua lähes kokonaan.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Uusia istutuksia en ole kovin paljon laittanut. Toukokuun alkupuolella istutin Pikkupuutarhaan kaksi syyshortensia Vanille Fraisea. Syyshortensiat ovat minusta kauniita ja helppoja. Hoidettavaa on muutenkin riittävästi, joten parempi panostaa sellaisiin, jotka pärjäävät vähemmällä. Ruusupensaisiin olen jossain määrin tympääntynyt. Ainakin juurivesoja tekeviin. Suviruusu yrittää levittäytyä joka suuntaan. Saman tekee Pikkupuutarhassa asuva Tove Jansson. Ei siis enää ruusupensaita. 

Iloitsen kovasti kolmen Austin-ruusuni selviämisestä. 'Lady of Shalott', 'Emily Brontë' ja 'Carolyn Knight' (joka se ei ole) ovat kaikki mukavasti kasvussa.

Kurkku Beit Alpha

Kohta voin hakea kasvarista ensimmäiset kurkut ruokapöytään. Beit Alphassa on jo monta kurkkua tulossa, samoin Sherpassa. Cordoba tyytyy toistaiseksi kukkimaan. Tomaatteja on kypsymässä Vilmassa, Gardener's Delightissa ja Orange Dreamissa. Ainakin. En ole kovin tarkkaan ehtinyt kasvarin asukkaiden kanssa seurustella.

Raparperista olen tehnyt jo yhden piirakan ja antanut niput Pojalle ja naapurille. Jospa viikonvaihteessa ehtisin kerätä lisää rapskuja jotakin kahvipöydän leivonnaista varten. Kasvimaalla perunat, sipulit, punajuuret, porkkanat, herneet, mangoldi, retiisit, salaatti ja yrtit ovat hyvällä alulla. Tänään laitoin esikasvatetut kurpitsat omaan lavakaulukseensa. Ja kukkiakin kasvimaalla tietysti kasvaa. 

Tulipa Apeldoors Elite

Vähäiset tulppaanini vetelevät viimeisiään. Oranssi Apeldoors Elite on ollut mukava tuttavuus. Se teki itsestään kukintansa lopuksi ripsureunaisen. Nyt sitten jännätään, pudottaaka tulppu terälehtensä ennen idänunikoiden nuppujen avautumista. Tiukalle menee.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset idänunikot ovat jo valmiina. Näyttääkö tämä peräti kieltään tulpuille ilmoittaen niille, että "Väistykää, nyt on meidän vuoromme!"

Kevät ja alkukesä on aina kiireistä aikaa puutarhassa. Tänä vuonna kiireeseen tuo oman lisänsä isän hautajaiset ja perunkirjoitus. Välillä tuntuu, että pää räjähtää kaikkien muistettavien ja hoidettavien asioiden keskellä. Hautajaiset on ensi viikolla. Uurnanlaskupäiväkin on jo sovittu. 

Sain kuulla, että yksi isän hoivakodin hoitajista vakinaistettiin. Hän oli tehnyt töitä pitkään aina vain määräaikaisena. Minun palautteeni vaikutti myönteisesti tämän hoitajan vakinaistamiseen. 

Olen koko isäni hoivakotiajan antanut palautetta suoraan hoitajille ja heidän esimiehilleen. Muutaman kerran olen laittanut palautetta myös hyvinvointialueen palautelomakkeella. Koen tärkeäksi, että kaikkien negatiivisten uutisten keskellä on kerrottava myös positiivisista asioista. Jokainen tietää, miten hyvältä ja kannustavalta kehut ja kiitokset tuntuvat omassa työssä. Miksi siis emme laittaisi hyvää eteenpäin.

Geum rivale 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Tällaista tällä kertaa. Nautitaan kesästä täysin rinnoin.

Toukokuun kauneutta

Malus purpurea 'Aamurusko'

 

Jos vuodesta pitäisi mieluisin kuukausi valita, ottaisin toukokuun. Ehkä sen ensimmäisenä ja sitten perään kaikki muut kesäkuukaudet. Unohtamatta syys-lokakuun ruska-aikaa. Hyvä, ettei tarvitse tehdä valintaa, vaan voi täysin rinnoin nauttia jokaisesta kuukaudesta ja jokaisen kuukauden jokaisesta päivästä. 

Malus domestica 'Valkeakuulas'

Toukokuun yksi odotetuimpia näkymiä on viime vuosina ollut koristeomenapuut. Niin nytkin, enkä pettynyt. Tosin vanhimmat, pikkupuutarhan Aamurusko ja Royalty kukkivat tavallista vaatimattomammin. Sen sijaan alapihan toissa kesänä istutettu Aamurusko ja naapurin aidan lähellä neljä vuotta kasvanut Makamik laittoivat pienempiin kokoihinsa nähden parastaan.

Omenapuista Huvitus alkoi kukkimaan ensimmäisenä. Se jo pudottelee terälehtiään. Valkeakuulas ja Punakaneli ovat parhaillaan aivan täynnä kukkia. Ellei muutaman tunnin kestänyt rankkasade ole niitäkin tyhjentänyt. Ei ole, huomasin ikkunasta vilkaistessani. Syysomenassa on vain vähän kukkia.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Alapihan Musta Rudolf aloittaa kukinnan hieman muita myöhemmin. Sen nuput ovat jo valmiina avautumaan. 

Magnolia stellata 'Susan'

Magnolian siirsin pikkupuutarhasta kesällä 2023 alapihan Kaivoruusupenkkiin. Ajattelin siellä olevan parempi paikka aralle magnolialle. Keväällä riittää aina jännitystä, kun arvuuttelen magnolian talvesta selviytymistä. Hyvin on taas käynyt. Ensin luulin, ettei Susan tekisi yhtään nuppua. Karvaisista sykeröistä paljastui lehtiä. Mutta kyllä niitä nuppujakin sitten löytyi. Eilen laskin kuusi purppuraista nuppukääröä, joista alin lähes maassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuissakin on jo eloa eli kukkanuppuja. Ensimmäisestä sijasta nupun avauksessa kilpailevat Juhannusruusu ja Suviruusu. Myös Tove Jansson on kolmen kärjessä. Neilikkaruusun, tarhakurtturuusut Sävelen ja Soinnun sekä Ritausman leikkasin matalaksi. Samoin tein Teresanruusulle. Ne versovat jo voimakkaasti ja ehtivät hyvin vielä tänä kesänä kukkimaankin.

Vasen- ja Oikearinteen maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy palelluttivat kaikki oksansa talven aikana. Uutta versoa pukkaa niistäkin kiitettävästi. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Silmäteräkärhöni 'Purple Dream' pukkaa nuppuja. Pian ne avautuvat. En ole leikannut 'Purple Dream'ia kertaakaan, joten se alkaa olla paikoin varsin risuttunut. Nyt leikkaaminen on myöhäistä, sillä toinen toisensa lomassa risteilevistä versoista ei kukaan ota selvää, missä on alku ja missä loppu. Vahinkoja välttääkseni leikkasin vain muutaman selvästi kuivuneen oksankärjen. 

Viinikärhö 'Black Prince' kiipeää joka vuosi Muumi-tuijan laelle.

 

Kärhöt ovat heränneet kiitettävästi. Myös mattimyöhäistä näytellyt viinikärhö 'Black Prince' on herännyt ja aloittanut kasvunsa koti tukeaan. Ja luultavasti se tapansa mukaan kiipeää myös vieressä kasvavan Muumi-tuijan laelle. 

Majalispenkki

Majalispenkki on saanut muhia mielessäni. Viime keväänä siitä kaivettiin pois jättikokoinen ja vuosia paikalla kasvanut metsäruusu. Alkukesän aikana nousi muutama ruusunverso, jotka kaivoin pois. Kylvin penkkiin pioniunikoita ja kehäkukkia, joiden kukintaa riittikin koko kesäksi. 

Monivuotisia en penkkiin mahdollisten ruusunversojen vuoksi ole istuttanut. Vasemmassa laidassa on syksyllä istutettuja tähtilaukkoja. Nyt laitoin maahan joitakin esikasvatettuja komeatörmäkukkia, maariankelloa ja kesäpäivänhattua.

Metsäruusu rehotti luonnollisesti myös penkin reunojen yli. Kanttausurien ja nurmikon reunasta muodostui turhan jyrkkä. Olen miettinyt kovasti, miten saisin tasoeroa loivennettua ja mullan pysymään penkissä. En halua enkä jaksa nyt nurmikkoa muotoilla. Niinpä ostin puupalikoista muodostuvaa nurminauhaa reunustamaan penkkiä. 

En tietenkään mitannut Majalispenkin ympärystä kauppaan mennessäni. Niinhän siinä sitten kävi, ettei kolme kahden metrin rullaa riittänyt. Käyn viikonvaihteessa hankkimassa pari rullaa lisää, jotta saan urakan valmiiksi. Sitten voinkin kylvää pioniunikoita. Ehkä myös kehäkukka 'Bronzed Beautya'. 

Isossa penkissä ei tee mieli loikkia kasvien päällä. Siksi kivet ja vuosia sitten valamani sementtipyörylät toimivat astinkivinä mennessäni nyppimään ja hoitamaan kasveja. 

Picea glauca 'Conica' - Kartiovalkokuusi

Majallispenkin toisella laidalla kasvavat kartiovalkokuuset ahavoituivat tänä keväänä varjostusverkoista huolimatta. Laitoin huonovointisiin kohtiin havubalsamia. Sen käytöstä ollaan montaa mieltä. Toistaiseksi en ole huomannut hyvää enkä huonoa.

Myös takana näkyvissä (toinen jää kartiovalkokuusen taakse) rungollisissa tuijissa on vaurioita, kuten jonkun verran muissakin tuijissa. 

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Pahimmin kevättalven auringosta kärsi kääpiöhopeakuusi. Toivon sen elpyvän, koska olen saanut sen lahjaksi vanhemmiltani ja isoveljeltäni. Kaikki nyt edesmenneitä. Puu on minulle muistopuu, mutta pidän myös kovasti sen ulkonäöstä. 

Mahonia

Mahoniat ovat yhä kaikkea muuta kuin kaunis näkymä. Vaikka niihin on jo tullut runsaasti uutta kasvua. Taidan sittenkin leikata mahonioita voimakkaammin, jotta saan ne vihertymään kokonaisvaltaisemmin. Nyt niissä on pitkiä lehdettömiä välejä ja paljon ruskeina rapisevia lehtiä. Olisi varmaan pitänyt leikata jo aikaisemmin, mutta kaikkea ei vaan ehdi ja huomaa tehdä juuri silloin kuin pitäisi. 

Runsas kaksi viikkoa sitten Tampereen Hatanpään arboretumissa kävellessäni huomasin siellä kasvavien mahonioiden olevan todella surkeassa kunnossa. Monta niistä oli leikattu likimain maan tasalle. Voin siis olla tyytyväinen, että omani on noinkin vehreitä.

Viime kesänä tilasin Latviasta erinomaisia pensastukia. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin vinkin. Meinasin jo unohtaa tuet kellariin, mutta onneksi huomasin ajoissa. Pionit alkavat olla jo tuen tarpeessa nuppuja pukatessaan. Pioneja ei parane päästää liian korkeiksi, sillä tukia asettaessa saa olla varovainen, ettei katkaise versoja. 

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

 
Nuokkuluppio on ehdoton ykkönen, jolle penastuki on tarpeen. Kuten kuvasta näkyy, puskan sullominen kokonaan tuen sisälle ei ole edes mahdollista. Kunhan versot tuosta kasvavat, saan niitä laitettua nätimmin. Yläpihalla kasvaa toinen nuokkuluppio Allaspenkissä. Nuokkuluppio näyttää paremmalta tuettuna. On myös ympäristön muille kasveille parempi, ettei nuokkuluppio retkota niiden päällä. 

Tilasin 10 pensastukea. Enemmänkin niille olisi ollut tarvetta, mutta ehkä pärjään muiden kanssa vanhoilla virityksillä. Muutama pioni jäi yhä kaipaamaan parempaa tukea. Samoin perhoangervo ja särkynytsydän ansaitsevat kunnon tuen.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Itse asiassa joka puolella puutarhaa kukkii kaikenlaista. Nippanappa pysyn perässä, mitä milloinkin on odotettavissa. Monet kasvit ehtivät yllättämään heräämisillään, kun en ehdi riittävän usein kierroksille.

Arovuokko on taitava valtaamaan tilaa. Belliksen tavoin se pyrkii kanttausuriin ja käytäville. Olen kaivanut taimia muualle siirrettäväksi. Kivasti se näyttää kotiutuvan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi alapihan toisen kriikunan tyvellä on kasvava joukko arovuokkoja.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Vuokoista puhuessani en tohdi olla mainitsematta syysvuokkoa, jonka heräämistä odottelin tänäkin keväänä sydän syrjälläni. Kiemurapenkissä on suurin esiintymä. Tai kaksikin, kun yksi paikalleen jättämäni siementaimi on muhevoitunut itsekseen. Olen siirtänyt siementaimia onnistuneesti myös muualle. Pikkupuutarhan Muuripenkin yksilö on jo virkeä. Samoin Saapaspolun kaveri. Onpa myös Päivänliljapenkin päädyssä viime kesän siirto herännyt. Aah, mikä loppukesän kukinta onkaan odotettavissa.

Narcissus recurvus

Tulppaaneista minulla ei tänä keväänä ole paljoakaan kerrottavaa. Viime syksyn vähäiset tulppuistutukset ovat kukintansa loppusuoralla. Edellisten vuosien tulpuista nousee yksittäisiä tähdenlentoja siellä täällä. Ilahduttavathan ne, ilman muuta. Etenkin, kun jotkut jaksavat nousta vuodesta toiseen muistuttamaan niistä loiston vuosista, jolloin laitoin pussitolkulla tulppaaneja peurojen syötäviksi.

Tämä hassu näky muutama päivä sitten Pikkupuutarhan Kivipenkissä oli pakko kuvata. Yrittävätkö Recurvus-narsissit syystä tai toisesta piilottaa selkänsä taakse lilaa tulppaania? Kuvitteleeko tulppu, ettei sitä huomattaisi? 
 

Narcissus 'Actaea' ja jouluruusut

Kriikunapenkissä taasen Actaea-narsissit ja vaalea jouluruusu kilpailevat huomiostani. Koitan olla kummallekin tasapuolinen. Jouluruusu on kyllä kukkinut jo viikkotolkulla, joten sillä ei pitäisi olla valittamista. Se onkin alkanut käyttää voimavarojaan uusien lehtien kasvattamiseen.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 
Voi, miten paljon kaikkea kaunista olisikaan esiteltävänä. Ja kertomistakin riittäisi monen postauksen verran. Puutarhaharrastajat tietävät ja ymmärtävät tämän jokakeväisen ilmiön. Aina voi jotain jättää pitkiksi talvipäiviksi kerrottaviksi. Jos vain malttaa. Se taas ei ole kovin helppoa, kun puutarha-asioista on niin mukava raportoida. Ja lukea muiden juttuja.

Aamupäivän olin varannut asioiden hoitamiselle puhelimitse. Sainkin isän uurnanlaskulle ajan varatuksi. Iltapäivällä oli tarkoitus täyttää kasvihuoneen vesitynnyri, jotta voin asentaa Blumatin. Samalla olisin kastellut lavakaulukset. Tällä kertaa luonto hoiti kastelun puolestani. Vettä tuli ajoittain aivan kaatamalla, mikä ilahdutti. 

Aurinkoisia päiviä on riittänyt. Samoin harva se päivä on tuullut navakasti tai jopa myrskyisästi. Yhdessä tuuli ja aurinko kuivattavat maata tehokkaasti. Nyt aurinko taas paistaa, mutta kastelu on hoidettu. Tynnyrin ehdin täyttää vaikka viikonloppuna. 

Myosotis - Lemmikki 

 
Puutarhatyölista on pitkä, mutta kivasti se välillä lyheneekin. Hautajaisjärjestelyt etenevät ja perunkirjoitus on käynnistetty.

Toukokuu lähenee loppuaan. Viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlien aika. Iloisia juhlia ja kivaa loppuviikkoa! 

Kellariväki muutti

Saxifraga x arendsii - Patjarikko 

 

Viikkoon on mahtunut uskomaton määrä tekemistä. Viime lauantaina istuin pari tuntia hoivakodissa yöllä kuolleen isäni vuoteen ääressä jättämässä hänelle jäähyväisiä. Kunnes hänet kuljetettiin pois.

Isän huoneen luovuttamisessa ei meitä millään tavoin kiirehditty. Tiedän kuitenkin tulijoita olevan, joten omalta osaltani päätin nopeuttaa jonkun onnellisen hoivapaikan saantia tyhjentämällä isän huoneen.

Kaksi päivää kävin läpi isän tavaroita. Aika paljon vaatteita meni kaatopaikalle. Hyväkuntoisia vaatteita, pesuaineita yms. lahjoitin hoivakodille käytettäväksi niille, joilla ei ole omaisia. Uskokaa pois, sellaisia on aika paljon. Palautin isän pyörätuolin apuvälinekeskukseen ja järjestin huonekalujen kuljetuksen kierrätykseen. Kävin myös hautaustoimistossa sopimassa hautausjärjestelyistä. Monen monta tuntia olen istunut puhelimen ja netin äärellä hautajaisjärjestelyjen ja kuolinpesän tiimoilta. Kokopäivähommaa, etenkin kun kokemusta on käytännössä vain äidin hautajaisten järjestelyistä.

Tuomenterälehtilunta punakolmilehdellä

Vastapainoksi olen touhunnut puutarhassa. Kevät on edennyt pitkälle, lähestymme kesäkuuta. Sää on ollut mitä mainioin, vaikka vesisadetta olisi voinut tulla enemmän. On sitä vettä sen verran hyvin satanut, että kaikki kolme 220 litran sadevesitynnyriämme on täynnä. Alapihan kasvimaan tynnyrin täytin kaivovedellä.

Etualalla kesällä 2024 istutettu koristeomena Malus pur. 'Aamurusko'

Sunnuntaina 17.5. tekemäni kylvöt voivat hyvin uusien harsohuppujen alla. Herneet ja kosmoskukat ovat jo ilmestyneet mullan pinnalle. Onneksi kurkkasin harsojen alle, sillä huomasin kylvöjen kaipaavan kastelemista. Vähäiset sateet eivät ole läpäisseet harsoja eli janoiset oli juotettava. Täytyykin jatkossa tarkkailla, ovatko nämä muotoon ommellut harsot tiiviimpää materiaalia. Aiemmin käyttämäni harsot päästivät sadeveden hyvin läpi.

Tiistaina osallistuin oman pihan kuntopiiriin eli kuskasin kellarissa kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat alapihan kasvihuoneeseen. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi taannoin omasta puutarhajumpastaan. Sitä mietin kulkiessani edestakaisin kellarista alapihalle. 

Portaita on yhdeksän. Kuljin portaat ylös alas 28 kertaa. Ylöspäin noustessa mukana oli aina 30 litran astia täynnä multaa, kussakin kaksi tomaattia, kurkkua tai paprikaa.

Astioiden siirtourakassa kului tunti, josta osa meni astioiden asetteluun kasvihuoneeseen. Enpä laskenut kaloreiden kulutusta. Netin mukaan porrasnousu kehittää erityisesti pakara- ja reisilihaksia sekä parantaa hapenottokykyä. Lisäksi elimistö kuluttaa energiaa myös suorituksen jälkeen palautumisen aikana.

Puuvajarinne ylhäältä alas

Kuljetin astiat kaksi kerrallaan kottikärryillä portaiden yläpäästä alapihalle. Vaikka alamäkeen kottikärryt olisivat viilettäneet kevyesti, oli lastina arvokasta tavaraa tukikeppeineen. Maltti mielessä ja jarrut jaloissa siirryttiin puuvajarinnettä eteenpäin, kunnes rinteen alapäässä sujahdin kärryineni verkkoportista vasemmalle (ennen edessä näkyvää koivua) kohti kasvihuonetta.

Puuvajarinne alhaalta ylös

Ylämäki sujui ripeästi tyhjien kottikärryjen kanssa. Kellarikasvattamoon jäivät vielä daaliat ja tsinniat. Ne siirsin talon seinustalle perjantaina. Laitoin isoille ruukuille hallaharsot, jotta kasvit eivät saisi suoraa auringonpaistetta. Uhatun viilenemisen vuoksi on mietittävä, kiikutanko daaliat autotalliin, jossa ne saisivat luonnonvaloa, mutta olisivat suojassa kylmyydeltä. Sammutin kellarin kasvilamput, enkä ajatellut niitä enää tänä keväänä sytyttää.

Kelloköynnökset istutin tiistaina isoihin piharuukkuihin. Niillekin laitoin harsot, jotta köynnökset saavat rauhassa tottua auringonvaloon ja tuuleen. Kelloköynnösten kärhit olivat sikinsokin kiinni toisissaan. En ryhtynyt niitä väkisin erottamaan toisistaan. Edellisvuosilta tiedän, että kasvien kotiutuessa piharuukkuihin, ne alkavat suunnata kasvua kohti yläilmoja. Eivät piittaa vähääkään solmuisesta alkutaipaleestaan.

Runsaan viiden neliön kennokasvarini on vielä tilavan näköinen. Kasvien hurahtaessa pituutta ja leveyttä käytävällä mahtuu nipinnapin kulkemaan. Pitkillä sivuilla on tuplaharsot, jotka lasken yöksi kasveille teltaksi. Samoin oven edessä on tuplaharso, sillä kennokasvari on aika hatara laitos. Myöhemmin otan sivuharsot kokonaan pois.

Tulevalle viikolle on luvassa huomattavasti viileämpää. Erityisesti yöt menevät varsin koleiksi. Kasvihuoneessa ei ole lämmitystä. Todennäköisesti vedän yläpihalta piuhan sähköllä toimivaa lämmitintä varten. Parina viime keväänä sitä ei ole tarvittu. Katsotaan, onko taas lämmittimen vuoro. 

Blumat-kastelujärjestelmää en vielä virittänyt paikallaan. Kuvan vasemmassa alakulmassa seisoo 150 litran vesisaavi, jonka täytän myöhemmin ja johon liitän Blumatin. 

Solanum lyc. 'Gardener's Delight'

Tomaatit kukkivat jo ahkerasti. Gardener's Delight'issä on raakileita. Samoin Orange Dreamissa ja Vilmassa. Kuvassa taustalla näkyy Yellow Pearshaped, joka jostain syystä menee aina huonovointisen näköiseksi. Silti se tekee melko hyvin hedelmää. 

Gardener's Delight'in, Vilman, Yellow Pearshapedin ja Orange Dreamin lisäksi minulla kasvaa Sungoldia ja Supersweetiä.

Paprikaa on 'Roter Augsburger'ia, 'Zazu'a ja punaista 'California Wonderia'.

Kurkku Sherpa

Kurkutkin kukkivat ja muutama pikkuinen vauvakurkku on jo kasvussa. Sherpa on osoittautunut joka vuosi hyväksi satokurkuksi. Sen seurana kasvarissa on Gordobaa ja Beit Alphaa.

Ostin vuosia sitten edesmenneestä Honkkarista (nykyisin Rusta) 70 %:n alennuksella pari pihakoristetta. Molemmat ovat jotain kalkkikiven tapaista valkoista materiaalia, joka on sateissa seisoessaan muuttunut läikikkääksi. Talveksi vien koristeet kasvihuoneeseen. 

Päätin tuunata lyhdyn suihkuttamalla sen tummanharmaalla maalilla, koska minusta se näytti valkoisena hohtavalta huutomerkiltä.

Kurgaanin naishahmo piiloutuu riippahernepuun alle.

 
 Ehkä teen saman maalisuihkutoimenpiteen Kurgaanissa seisovalle naispatsaalle.

Torstaina tonttimme vieressä olevaan puistoon ilmestyi heti aamusta kaivuri, pari pakettiautoa peräkärryineen ja lapiomiehiä. Kunnan aliurakoitsija istutti puistoon 10 koristepuuta. Kunta ei ole aiheesta informoinut asukkaita. Syksyllä kummastelimme alueelle ilmestyneitä multaympyröitä. Huhu kertoi niihin tulevan istutuksia, mikä nyt osoittautui todeksi.

Kipaisin kysymässä istuttajilta, mitä puita puistoon on tulossa. Ainakin kolme sirotuomipihlajaa ja kolme rusokirsikkaa. Neljä muuta puuta jäi nimeämättä. Nimilaputkin kaverit poistivat. Puut tulivat Harvialan taimistolta. Niille laitettiin kunnon tukipuut ja kastelupussit. Kysyin, tuleeko myös verkot puiden ympärille. Onhan puisto peurojen vakituinen kulkupaikka. Kaveri sanoi, että kyllä tulee. Ainakaan heti ei verkkoja laitettu. Laitoin kuntaan palautetta, että verkot ovat välttämättömyys, jotta puut saavat rauhassa juurtua ja kasvaa. Muuten istuttaminen olisi peuraongelman vuoksi silkkaa rahanhukkaa. 

Parhaiten selvinnyt kunnan istuttama Mongolianvaahera

Toiset ovat toivoneet pistoon istutuksia, toiset taas vastustavat. Itse olen tykännyt puiston avaruudesta, mutta toki tykkään myös kasveista. Ilahduin erityisesti siitä, että istuttivat kukkivia puita. Olen suhtautunut skeptisesti kunnan istutushommiin. Jotain laitetaan suurella tohinalle ja jätetään sitten hoitamatta. 

Kahdeksan vuoden takaisin alueremontin yhteydessä rajamme läheisyyteen istutettiin kolme mongolianvaahteraa ja toisaalle tuomipihlajoita ja syreenejä. Niitä ei suojattu mitenkään, ei kasteltu eikä kitketty rikkaruohoja tyveltä. Osa syreeneistä on jänisten ja peurojen kaluamia. Se, mikä niistä vielä heinikon keskeltä näkyy. 

Mongolianvaahteroista yksi on henkihieverissä. Kaksi muuta on vihdoin alkanut kasvamaan. Kitken niiden tyveltä heinää ja rikkaruohoja. Ajan myös nurmikon puiden alueelta, koska kunnan miehet eivät sitä koskaan tee. Ehkä he kuvittelevat alueen kuuluvan meidän tonttiin, vaikka rajakivet ovat selvästi nähtävissä.

Taustalla näkyy minun puutarhani.

Tässä kuvassa istutetut puut erottuvat huonosti, mutta niiden tuet ja vesipussit näkyvät kyllä. Nurmikko on leikattu vasta kertaalleen. Viime kesänä kunta ajoi nurmikon kiitettävän säännöllisesti. Saapa nähdä, mikä on tahti tänä kesänä.

Golf-kissa

Pihassamme silloin tällöin vieraileva Golf-kissa on tainnut rauhoittua. Tai sitten sillä on parhaillaan tähtäimessä lintupaisti sen kököttäessä tonttimme rajalla, peura-aidan tyvellä. Golfin omistajaperheessä tuli avioero, josta syystä epäilen Golfin viettävän osan ajasta toisaalla. Ainakaan se ei niin usein ole viime aikoina meillä kyläillyt. 

Ystävät ja naapurit ovat käyneet esittämässä surunvalittelunsa tuoden meille kauniita kukkakimppuja. Piha kukoistaa ilahduttavasti, mutta iloa tuovat myös toinen toistaan ihastuttavammat kukkakimput. Surukimpun tuominen on yksi kauneimmista osanottoeleistä. Sydämellinen kiitos kaikille meitä muistaneille.

Olen viettänyt puutarhatöistä ja hautajaisjärjestelyistä välipäivää pesemällä pyykkiä, valmistamalla ruokaa ja kuvaamalla pihan kasveja. Siinä ohessa naputtelin tätä postausta. Sen verran olen käväissyt teidän blogejanne lukemassa, etten ole pudonnut kärryiltä.

Ensi viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlat. Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja alkavaa toukokuun viimeistä viikkoa. 

PS. Lämmin kiitos teille kaikille kauniista sanoistanne ja osanotosta suruumme. Murheen keskellä tuo iloa ja lohtua huomata, miten paljon ihania ja suurisydämisiä ihmisiä onkaan. 

Siemeniä piilottamassa

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sunnuntaina oli sopiva aika piilottaa siemeniä lavakaulusten multiin. Monen lajin osalta olisi voinut aikaisemminkin aloittaa, mutta sattumoisin on ollut muita kiireitä. Viikko sitten tyhjennetystä biokompostorista tuli kottikärryllinen tavaraa, jonka sekoitin lavakauluksiin. Kaikkiin ei riittänyt, laitoin kanankakka+merilevärakeita. Sekoitin multaan myös biohiiltä, jonka toivon tuovan apua kuivuuteen.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, retiisiä, mangoldia, herneitä, tilliä, kirveliä ja tietenkin myös kosmoskukkia, malvikkia ja kehäkukkia. Yhteen laatikkoon laitoin sipulia. Perunoilla on oma laatikkonsa. Etualalla näkyvä laatikko oli varattu valkosipuleille. Viime vuonna tuli oikein hyvä valkosipulisato. Tänä vuonna itäminen oli heikkoa. Kylvin valkosipulien seuraksi tilliä hyödyntääkseni tyhjän tilan.

Salaattia en nyt kylvänyt. Yleensä laitan sitä niin paljon, ettemme millään ehdi kaikkea hyväkuntoisena syömään. Ostan kaupasta ruukkusalaatin, josta syömme osan ja juurakon laitan lavaan kasvamaan. Niin tein viime vuonna ja hyvin toimi. 

Tilasin Hankkijalta lavakauluslaatikoihin valmiiksi muotoon ommellut huput. Alareunassa kiertää tanakka kuminauharesori, jonka ansiosta huput pysyvät hyvin paikallaan. Kyllästyin keräämään aamuisin harsoja pitkin kasvimaata, kun kaikenlaiset kiinnitysviritykset eivät toimineet. Tarkoitus on jossain välissä inventoida harsovarasto ja poistaa käytöstä repaleiset ressukat.

Retiisiä kylvin 12.4. kukkalaatikkoon kasvariin. Sunnuntaina huomasin, että laatikko on täynnä syöntikokoisia retiisejä. Olisi kannattanut kylvää pari viikkoa sitten uusi satsi, vaan jäipä tekemättä. Eiköhän lavakaulukseen kylvetyt pian idä ja tuota uutta satoa.
 

Aurinko paistoi sunnuntaina niin lämpimästi, että piti välillä käydä vähentämässä vaatteita. Shortseissa ja t-paidassa pärjäsi oikein hyvin. Tuulikin, mutta ei kylmästi. Sisälle mennessä huomasin ravistella hiuksistani ison joukon vaahterankukintoja. Niitä on nyt nurmikkokin keltaisenaan.
 

Zilga -viinirypäle

Puutarhakierroksilla tulee ihmeteltyä monien kasvien reipasta heräämistä. Sitten on niitä, joiden asuinpaikassa rapsuttelen hellästi multaa ja tunnustelen varsia epäillen, onko kunkin kohdalla loppu talven aikana kohdannut. Ilokseni huomasin kummankin viiniköynnös Zilgan heränneen. Alapihan Viiniportin Zilga teki viime vuonna vain muutaman rypäleen. Pergolan Zilga tuotti neljä ämpärillistä rypäleitä. Ahkerasta käytöstä huolimatta pakkasessa on vieläkin muutama rypälemehupurkki.

Pionit ovat kasvaneet viime päivinä korkeutta. Tarkoitus on laittaa niille viime vuonna Latviasta tilaamani tuet. Annan pionien vielä hetken kasvaa ja vahvistua, etten tukia laittaessani vahingoita niitä. Myös perhoangervo ja nuokkuluppio tulevat saamaan samaiset tuet.

Clematis alpina - Alppikärhö

 Kärhöjen selviytyminen talvesta kiinnostaa joka vuosi yhtä paljon. Suurin osa omistani on jo aloittanut kasvunsa. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'n suhteen olin huolissani, mutta niin vain sekin työntää versoa mullasta. Alapihan "muumituijan" vieressä kasvava tarhaviinikärhö 'Black Prince' on edelleen mykkä. Saapa nähdä, haluaako se vain venyttää talviuniaan tavallista myöhemmäksi. 

Noin kolme vuotta sitten kaivoin Pikkupuutarhan Kärhökäytävälle nousseen pikkuisen alppikärhön taimen purkkiin voimistumaan pergolan Zilgan tyvelle. Sehän innostui kasvamaan, joten siirsin taimen purkista multaan. Kun en parempaakaan paikkaa siihen hätään keksinyt, annnoin kärhön jatkaa elämää Zilgan kumppanina. Nyt se on kivunnut Zilgan runkoa pitkin parin metrin korkeuteen. Nuppujakin jo pukkaa. 

En tiedä, mitä Zilga moisesta loiskasvista tykkää. Zilgalla on vahva ja paljas runko pergolan seinustalla. Rungosta haarautuu oksia pergolan yläosiin, mutta lehtiähän alaosassa ei paljoakaan ole.  Alppikärhö saa puolestani käyttää Zilgaa nousutukena. Ohjaan sen omaan tukeensa jossain välissä. Kukkikoon ensin rauhassa.

Tarkoitus oli käyttää tiistain vapaa siirtämällä tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Aamupäivällä se ei onnistunut, kun alkoi satamaan. Ei haittaa, päinvastoin. Maa on edelleen hyvin kuivaa ja jokainen tippa tulee tarpeeseen.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 

Käytin aamupäivän hoitamalla puhelimitse isän asioita. Monet tahot saavat kuolemasta ilmoituksen Digiviraston kautta. Joissakin tapauksissa on hyödyllistä olla oma-aloitteinen ja ilmoittaa tiedon itse. Isä on saanut eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta. Soitin lopettaakseni sen maksun, koska muuten kesäkuun tuki olisi laitettu maksuun ja myöhemmin sitten peritty takaisin. Perukirjoituksen kannalta on paljon helpompaa, että raha-asiat saa hoidettua ilman turhaa venyttämistä.

Myös isän ammattiliittoon soitto oli hyödyllinen. Hekin saavat ilmoituksen Digivirastolta, mutta soittaessani sain tietää liiton maksavan pitkäaikaisille jäsenille pienen hautajaisavustuksen. Isä on ollut jäsen vuodesta 1954.  

Kirjoitin myös tätä postausta. Iltapäiväksi luvattiin lämmintä, jopa ukkosta. Enköhän silloin saa kellariväen muuton sujumaan. Jokohan uskaltaisi laittaa kelloköynnöksetkin pergolan suuriin ruukkuihin? Tulevat kohta lattian läpi tänne asuinkerrokseen. 

Ystävät kalliit, en ole moneen päivään käynyt kommentoimassa blogejanne. Lukenut kyllä olen, jotta en ihan pihalla ole muiden puutarha- ym. tapahtumista. Henkinen ja ajallinenkin kapasiteettini on nyt tiukoilla. Parempaa kohti ollaan menossa. Siinä auttaa erityisen paljon kevään vaihtuminen kesäksi väreineen ja valoineen.

Hienoja kevätpäiviä kaikille!